Vuonna 96 kauan on aikaa siis....

Osallistuin ensimmäisiin koppelohaukkuihin ja mukaani seuraneidiksi lähti Eeva Peippo nyk. Hyytiäinen. Paikalta löytyivät myös Liisa ja Esa Mikkonen. Kaikki ihastuimme tähän "nainen ohjaajana kisaan"-ajatukseen ja siitä samasta hetkestä lähdimme kehittelemää dreevereille vastaavaa tapahtumaa. Nimeksi muotoutui muutaman mutkan kautta Naisajot, joka alkuun herätti hilpeyttä ympäri maata ja varsinkin epäilyjä moisen tapahtuman onnistumisesta. Koska täällä itäisessä Suomessa emme uskaltaneet eikä oikein ollutkaan mahdollisuuksia ison tapahtuman järjestämiseen ja itsekin oltiin vielä varsin vihreitä kokeiden järjestelyssä, niin koe päätettiin sitten yhteisesti anoa Pohjois-Karjalan puolelle Kontiolahdelle. Järjestelyssä mukana touhusi myös Osmo Viitanen järjestäen maastoja ja keskuspaikkaa. Meille jäi lähinnä muut järjestelyasiat mitkä pystyimme hoitelemaan Eevan kanssa täältä meiltä. Naisten tapahtuma kun oli, niin ylituomariksi kutsuttiin myös nainen, Raija Parviainen, mutta hän kuitenkin joutui tulemisensa peruuttamaan joten yritimme naamioida Esa Niemen naiseksi.

Kaikkien yllätykseksi mukaan saatiin peräti 13 koiraa! Epäilijät hiljenivät. Muistorikkaassa kokeessa katosi yksi tuomari, yt-oppaan auto ja yt-opas joutuikin tuomarointihommiin. Kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla, kadonnut tuomarikin saapui keskuspaikalle taksilla tasan klo 16.00 jonka Esa oli takarajaksi antanut. Autokin löytyi aikanaan.

Meillä oli niin mukavaa, että päätimme järjestää tapahtumaa jatkossakin. Tarkoitus oli saada kisa kiertämään ympäri maata, mutta yllättäväksi ongelmaksi muodostui uskallus ottaa kisat hoidettavaksi, eli ilmeisesti pelättiin isoa koiramäärää, joten kisa on kierrellyt Pohjois-Karjalassa eri paikoissa.

Hanna Vierikko